Kuntavaalit saapuvat neljän vuoden välein, samaan aikaan kuin kevät. Vaalikampanja on raskas rutistus monin tavoin. Kampanjointi vie aikaa ja rahaa, vie välillä yöunetkin.
Millaista on asettua ehdolle kuntavaaleissa, avata sielu kaikelle kansalle. Mitä vaatii asettua ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen yhteislistalta.
Valitsijayhdistyksen yhteislista
Yhteislistalla ehdokkaaksi lähteminen on monimutkaisempi -mutta suht helppo prosessi- tapa lähteä ehdokkaaksi kuntavaalaihin, kuin puolueen riveissä. Valitsijayhdistys, tässä kohtaa nimitetty Meidän Loimaa -nimiseksi, ja sen ehdokkaat -yhteislista eivät omaa mitään yhdistystä, mitään kuukausimaksuja jäsenyydestä, puolueohjelmaa, yhteisiä vaalilupauksia, vaan olemme kaikki omana itsenämme. Omine mielipiteinemme ja ajatuksinemme. Silti Meidän Loimaan porukalla on paljon yhteisiä agendoja Loimaan hyvinvoinnin edistämiseksi.
Niin. Yhteislista. Jokainen ehdokas saa eteensä muistaakseni seisemän lomaketta ja siinä on yhtenä se suostumuslappu, jossa loimaalaiset asukkaat allekirjoittavat omilla tiedoillaan, että ehdokas voi lähteä ehdolle. Nimiä tarvitaan yhteensä 10, joten se ei ole paljoa. Eikä listan kerääminen ole mikään iso juttu. Allekirjoittaja ei sitoudu mihinkään listaa allekirjoittaessaan, hän vain ikään kuin tukee allekirjoituksellaan, että ehdokas voi lähteä ehdolle Loimaan kuntavaaleihin. Omalla allekirjoituksella ei siis sitoudu äänestäjäksi tai valitsijayhdistyksen yhteislistalaisen kannattajaksi.
Ehdokkaaksi lähtiessä on monta muistettavaa päivämäärää. Mihin mennessä täytyy olla ehdokaspaperit, sitten tulee numerot, vaalikoneet, ennakkoäänestys jne. Vaalikoneet ovat ihan oma lukunsa. Osa kysymyksistä on ihan jotain toista maata, eli ei pysty edes suhteuttamaan Loimaan kokoiseen kaupunkiin. Silloin auttaa kommenttikenttä. Jokaisessa vaalikoneessa olevassa kysymyksessä on kenttä, johon voi vastaustaan perustella. Sitä itsekin käytin useasti, sai paremmin perusteltua, jos oli ”ei mitään mieltä” tai jotain jyrkästi vastaan tai puolesta.
Ehdokas
Miltä tuntuu lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin? Miltä tuntuu avata sielu kaikelle kansalle.
No. Monimutkaiset ..ehkä hiukan ristiriitaiset ajatukset tästä. Tavallaan tahtoo olla oma yksityinen henkilönsä, tavallaan sen yksityisyyden säilyttääkin. Mutta. Mutta kun asettuu ehdokkaaksi, avaa koko elämänsä kaupungin asukkaiden eteen. Jokaisella sanallasi ja teollasi on merkitys ja piilomerkitys, vaikka oikeasti ei olisikaan. Ehdokkaana on oltava erittäin paksu nahka.
Vaalikampanjoidessa kohtaa niin hyvää, kuin pahaa. Saa osakseen paljon negatiivista kommentointia, kopiointia, mollaamista, mustamaalaamista, maalittamista jne. Siinä on vain pidettävä pää pystyssä ja seisottava sanojensa takana. Vaikka sanoilla ei omasta mielestäsi ole ollut mitään erityistä piilomerkitystä, sen löytää joku, ja nostaa tapetille. Mitä vähemmän selittelee näille ”päänaikojille”, sen parempi. Kun on puhtaat jauhot pussissa ja tietää mitä sanoo, tarkoittaa sitä mitä kirjoittaa ja seisoo niiden takana -kaikki on hyvin.
Kaikki tämä syö luonnetta, vaikka miten olisi. Konkarit toki eivät ole moksiskaan. Vähemmän aikaa politiikan kentällä olleet ovat helpommin maalitettavissa, sillä nahka ei ole vielä paksuuntunut, käytännöt ei ole niin tuttuja ja tietopankki ei ole vielä kehittynyt. Joskus on syytä varautua myös omien selkäänpuukotuksiin. Jotain ikävää saattaa livahtaa julkisesti. Mutta se on onneksi harvinaista. Ehdokkaana oleminen, on kuin vuoristoradassa kulkemista. On todella hyviä päiviä ja todella huonoja. Ja kaikki on äänestäjien käsissä. KAIKKI. Myös nämä maalittajat ovat äänestäjiä. Se on koitettava muistaa, että nämä ilkeilijät ja negatiivisten asioiden (valheiden) levittäjät eivät ole äänestäjiä. On vain luotettava siihen, että oma sana on tarpeeksi vahva, eikä valheita uskota. Eikö kuulostakin helpolta. Eikun. Niin. No ei kuulosta. Eikä se sitä ole.
Mitä enemmän avaat sieluaan, mitä enemmän itsestäni kerroin, sen alttiimmaksi tulin arvostelulle. Äänestäjät eivät tunne minua, ja se on tavallaan huono juttu. Vaaliteemat on arvokas asia olla erittäin hyvin esillä. Omat elämän arvot ovat tärkeitä. Äänestäjien tulisi saada edes pieni silmäys elämääni, yksityiseen elämääni: onko perhettä jne. Nimiä tai muuta ei tietenkään tarvinnut kertoa -Loimaan kokoisessa kaupungissa kaikki tuntevat toisensa jollain tasolla, mutta aina löytyy potentiaalisia äänestäjiä, jotka eivät tunne. Heitä varten, lisätiedot ja tutustuttaminen.
Aina yksi ääni kerrallaan on haalittava kokonaispottiin. Yksi kerrallaan.
Vaalikampanjointi
Vaalikampanjointi ei poikkea puolueiden kanssa muuten kuin rahoituksen kanssa. Koska meillä ei ole yhdistystä, eikä siten jäsenmaksuja, yhteistä kassaa ei ole kampanjamateriaalikustannuksia kattamaan. Jokainen ehdokas toi kolehtiin sen, mitä kampanjointi tarvitsi. Rahareikiä on yllättävän paljon, mutta selvisimme ja selvitimme ne yhdessä. On ulkomainokset, flyerit, Meidän Loimaa tarrat, paidat ja muut puettavat mainosaineistot, on lehtimainoksia jne.
Kampanjointi tapahtuu yhdessä ideoiden ja toteuttaen.
Vaalitapahtumat ovat olennainen osa kampanjointia. Ollaan esillä toreilla ja tapahtumissa, jotta olisi helppo lähestyä ja tutustua. Mutta siinä on eräs pieni mutta. Koska olemme pienessä kaupungissa, koska on vaalisalaisuus.. Täällä ei moni tahdo julistautua jonkin tietyn puolueen, tai ihmisen äänestäjiksi. Siitä syystä ERITYISESTI yhteiset puoluiden ja valitsijayhdistyksen yhteislistan tapahtumat olisivat tärkeitä järjestää. Äänestäjien on silloin paljon helpompi tulla paikalle. Tutustumaan useaan ehdokkaaseen kerralla, eikä vain marssia yhden eteen, kaiken kansan edessä.
Vaalikampanja on se kuluttavin, mutta parhain osuus koko ehdokkaaksi lähtemisessä. Tapaa ihmisiä, tutustuu eri puolueiden ehdokkaisiin. Pääsee tilaisuuksiin, grillaamaan makkaraa kaupan pihalle. Tekemään jotain, mitä välttämättä et vielä ole tehnyt. Pääsee ihmisten ilmoille niin, että on ehdokkaana tavoitettavissa. Oli valmistauduttava siihen, että jokainen vaaliteema jokainen elämänarvo on satavarmasti muistissa juuri niinkuin olin someen tai vaalikoneeseen kirjoittanut. Aina löytyi joku, joka tenttasi, kuin viimeistä päivää.
Vaalitapahtumat ovat jotain erilaisempaa, kuin normaali toripäivä. Niissä on aina jotain erityistä juhlavuutta, vaikka olisi kuinka rennot puitteet.
Vaalipäivä
Vaalivalvojaiset, vaalipäivä. HUH! Kaiken kampanjoinnin aikaansaannos yhteen päivään tiivistettynä. Vaalipäivä on täynnä rituaaleja. Äänestäminen. Vaalikahvit. Vaalivalvojaisiin laittautuminen. Äänestystuloksen odottaminen, prosenttien seuraaminen. Täytyy sanoa, että vaalipäivä on stressaavin kaikista. Erityisesti uusille. No. Kukin tavallaan. Joku ei jännitä ollenkaan. Tai, ei ehkä stressaava. Vaalipäivä on ennemminkin jännittävä. Hyvällä tavalla jännittävä. Tiedätkö sen kivan tunteen vatsanpohjassa? Sellaiseen tunteeseen vaalipäivänä herää ja se jatkuu koko päivän.
Vaalipäivän jälkeen
Vaalikampanjointi on todella iso rutistus. Vaalipäivän jälkeen koittaa tyhjyys. Olo on hetken totaalisen pysähtynyt. ”Mitäs nyt sitten” -oloon herää maanantaina, kun on ensin painanut sata lasissa maaliskuusta huhtikuun alkuviikoille. Yhtäkkiä kalenterissa ei olekaan muuta kuin työvuoroja ja lapsen koulua varten muistiinpanoja.
Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa? Onko jotain kysyttävää ehdokkaaksi lähtemisestä tai tästä artikkelista? Ole hyvä, kommenttikenttä on avoinna.