Arkistoista löytyi kirjoittamani runo vuodelta 2017
Lopussa kiitos seisoo
Lopussa kiitos seisoo.
Anteeksi on kirosana.
Niin, sitten kun on järki viety
ja on löysässä hirressä,
-siinä se kiitos roikkuu.
Puukot selässä heiluu,
vain kahdeksan kirjaimen päässä tuolin selkämyksestä.
Itsestäänselvyys -olematon, varjo vain.
Kiitos ja anteeksi.
Kaksi maailman vaikeinta sanaa.
Tuhat muutakin, vaikeaa.
Kiitos, mutta.
Anteeksi, mutta.
Mutta.
Tuoli on niin kaukana kun moni sitä pitää.
Köysi punottu sanoista, lauseista kuin myrkkyä, polttaa.
Järki olematon lie joskus terävä.
Nyt kyseenalaistettu, mustattu..
Varjo vain.
Heiluu.
Tuoli kauas viety on.
Puukot tippuneet, verta valuvat kyyneleet.
-Elina Temonen 2017-