Paikassa on jotain alkukantaista, jotain minne sielu huutaa uudelleen lepäämään, luonnon rauhaan, luonnon helmaan. Luonnon parantava voima. Se maadoittuminen, hiljentyminen kaiken alkuvoiman äärelle. Sitä sielu kaipaa, tasaisin väliajoin tässä maailman sekasortoisessa vaatimusten ja metelin keskellä. (ks. Sielun puhdistus.) Malmbackasta löytää sen kaiken. Alkukantaisen maan voiman. Sammaleen sormien alla, puiden ja maan energian. Hiljentymisen ja rauhoittumisen.
Nuotiolla juotu kahvi on jotain, mistä nauttii täysin rinnoin. Maisemat ovat sanoinkuvaamattomat. Kaiken lisäksi, koirat ovat tervetulleita. Aamupala miilunpolttajan majan edestalla, auringonsäteiden leikkiä vesipisaroilla katsellen. Tässä kuvassa tosin taisin selata ottamiani kuvia ja kahvi oli jo juotu ja aamupala syöty.
Etsivä löytää..
Etsin pitkään nettisivuja selaten paikkaa, missä luonto olisi lähellä, majoittuminen alkukantaisesti, kannettava vesi, ei sähköä, ruoanlaitto nuotiolla, ympärillä vain metsää, rauhaa ja hilljaisuutta. Ja tadaa, löysin Malmbackan Tammisaaresta. Suhteellisen lähellä. Okei, kahden tunnin ajomatka, mutta pitstop Salon ABC:lla puolimatkassa oli ihan passeli. Pieni käpöttely ja taas matka jatkui.
Paikalla on iso parkkipaikka, omistaja tuli opastamaan majaan ja näytti paikat. Miilunpolttajan majassa oli kartta ja ohjeita, kanisteri kaivoveden noutoa varten ja tuikkuja sekä polttopuita. Makuulaverit oli peitelty lampaantaljoin. Oli kuin olisi astunut ihan toiseen maailmaan.
Kahvintuoksu, nuotion loimu ja luonto ympärillä. Se oli todella mieleenpainuvaa. Luonnossa, ulkona nautittu ruoka ja juoma tuntuu maistuvan aina paremmalta. Nuotion äärellä istumisessa on oma taikansa. Kivellä istuen, sammaleen ja mäntyjen ympäröimänä, metsän energian ympäröimänä. Ah, autuus. Kädet sammaleessa, maan povessa.
Olimme yhden yön majassa. Nukuin ilman unilääkettä ties kuinka pitkään aikaan. Paluumatkalla ajoimme Hangon kautta takaisin Loimaalle. Jo paluumatkalla olo oli sellainen, että tuonne on päästävä uudelleen. Yksin. Omat ajatukset ja kirjat seurana. Majoittuminen Miilunpolttajan majassa ja samoilua metsässä. Ehkä käydä Tammisaaressa ihmettelemässä maisemia.
Synttärimatka Malmbackaan
Päätin sitten melko pian tuon reissun jälkeen, että alan säästämään matkalle. Lähtisin syntymäpäiväni tienoilla niinkutsutulle synttärimatkalle. Aika kului. Sairasloma jatkui, mikä tarkoitti että ”tulot” olisi taas pitkään pienet. Säästäminen jäi sillä jokainen penni meni ja vähän ylikin. Silti tein listat ja laskelmat. Mitä tarvitsee reissulle mukaan, laskin kulut yksin lähtien ja Lilyn kanssa lähtien. Kävin kotoa löytyviä varusteita läpi. Makuupussin, alustan ja valaisimet, retkikeittimen, nuotiokahvipannun ja muut ruokailuvälineet. Lisäksi tein jo täällä kotona tapahtuvia sähkökatkoja varten hankinnan: varavirtapankin. Sillä saisi ladattua vaikka puhelimen reisssussa. Hankintoja ei tulisi kuin ruoka, bensa ja majoittuminen. Silti unelma alkoi tuntua ajan kuluessa etäisemmältä.
Toukokuu lähestyy. Syntymäpäivä on 22.5. Ehkä siksikin, että ne nelikymppiset jäi viettämättä, ehkä siksi, että reissaajasielu on ollut niin kauan paikoillaan.
Pää huutaa lepoa kaikesta kaaoksesta. Kaikesta mitä vaaditaan. Sielu huutaa rauhaa. Hiljentymistä. Yritän. Yritän kovasti päästä uudelleen reissuun. Tällä kertaa yksin. Tai ottaisin Lily-koiran mukaan. Viettäisin kaksi yötä rauhassa, lepäisin ja vain olisin luonnon, maan energiaa imien. Ottaisin kirjoitusvälineet mukaan. Muutaman kirjan -tietysti. Olisin vain, ilman velvotteita ja vaatimuksia.
Perustin mobile payhin lippaan, johon ohjaan kaikki fb kirppiksen tulot. Kerään matkakassaa, jotta pääsisin reissuun. Toivon niin. ❤️ Joten tänä vuonna en toivo syntymäpäivälahjaksi suklaata tai kukkakimppua, vaan pienen pienen syntymäpäivälahjoituksen matkakassaan. Jos en nyt toukokuussa tai kesäkuun alussa jostain syystä pääse reissuun, niin ainakin tämän vuoden puolella, syksyllä, kun olen saanut maalaiskirppiksen tuloja säästöön. (edit* Pääsin lähtemään reissuun. Matkasta tulossa artikkeli tähän: Elämys -Malmbacka ja reissukuvat löytyvät tästä.)
Haaveita ja matkakohteita
Sitähän sanotaan, että haaveita on hyvä olla. Ja nyt minulla on tämä. Haave. Toive päästä luontoon, ottamaan energiaa maasta ja päästä hengittämään. Voin todella lämpimästi suositella Malmbackaa paikkana, minne mennä kotimaan matkalla. Siellä on isompiakin mökkejä näiden Miilunpolttajan majan lisäksi. Tästä pääset tutkimaan sivustoa: MALMBACKA. Sivustolla on hyvin kuvailtu, mitä reissuun kannattaa ottaa mukaan. Joten omia listoja ei tarvitse miettiä, ellei sitten ole tällainen kuin minä, jonka on nyt vain pakko tehdä näkyvät listat ja muistiinpanot.
Onko sinulla jokin tietty paikka, minne pääset, minne menet rauhoittumaan? Onko se kotona, kotipihalla, lähimetsässä, koiralenkillä, reissun päällä, matkaa tehden tai jossain muualla? Kerro, kommentoi ja vinkkaa parhaat luontopaikat kotimaan kartalla. Minne mennä luonnon rauhaan matkalle. Mikä on paras paikka mennä syyslomalla? Mikä on paras paikka kesälomalla? Kun otetaan luonnon läheisyys, rauhoittuminen ja rentoutuminen spekseiksi. Minkä paikan valitset? Mihin menet kokemaan luonnon parantavaa voimaa?