Takaraivossa on pieni peikko. Se kuiskailee kaikkea ikävää, pahoja asioita. Joskus peikon äänet peittyvät ympäristön meluun, joskus hyvät ajatukset saavat peikon hiljaiseksi. Masentuneella se peikko pomppii olkapäillä ja huutaa.
Sisäinen ääni
Peikko takaraivossa on meidän sisäinen äänemme, alitajunta, ajatuksemme. Se peikko huutelee hävyttömyyksiä ja saa epäsosiaaliseksi. Kertoo, ettei keneenkään voi luottaa ja saa epäonnistumisen mahdollisuudet kasvamaan pään sisällä. Miksi ikävät ajatukset ja luovuttaminen ”ei tämä kuitenkaan onnistu”, on paljon helpompaa, kuin ”kyllä tämä onnistuu, on vain jaksettava vielä pikkaisen enemmän.” kannustava puhe. Epävarmuus ja ympäristöstä tulevat paineet saavat sisäisen äänen usein negatiivikseksi. Itsetunto kolhiutuu jonkin elämäntapahtuman vuoksi ja peikko kasvattaa ääntään ja vaikutusvaltaansa. Peikko kun tuppaa hankaloittamaan elämää. Saa kaiken ikävän kertaantumaan ja mielen synkäksi. Ainakin hetkelliseksi. Masentuneella peikon ääni voi olla se kaikkein hallitsevin. Huutava, kovaääninen raivoava peikko.
Jokaisella meillä on oma peikkomme. Ne syyt, ne tietyt asiat, tapahtumat, jotka laukaisevat peikon äänen, ovat yksilöllisiä. Jokaisella on se peikko. Mutta onko meillä kaikilla samanlainen? Jos joillakuilla onkin hyvä peikko, kiltti peikko, joka saa elämän paljon helpommaksi. Onko se silloin peikko? No ei. Silloin se ei ole peikko. Pääasiassa, oletusarvohan on, että meillä ei ole peikkoa, tai jos on, sen ääni on todella hiljainen, hädintuskin kuultava kuiskaus, mitä ei ole aina ihan varma kuuliko, vaiko ei.
Mitä jos peikon saisi vaikenemaan, tai kuiskailemaan ikävien asioiden sijaan jotain hyvää. Jos saisi intuition voiman ja oman sekä ympäristön hyvän kanavoitua niin, että peikko olisi kiltti. Ajatukset, oletukset ja mielen hyväksi. Kiltti peikko takaraivossa. Ajatuksien voima on sanoinkuvaamaton.
Peikko takaraivossa -ajatuksen voima
Miten puhuttelet itseäsi, miten ajattelet nykyhetkessä ja tulevaisuudesta. Kannatteleeko ajatukset hankalien asioiden yli, vai lisäävätkö ne ahdistusta ja saavat ongelmanratkaisukyvyn hidastumaan.
Ajatuksen voima hiljentää peikon. Jos onkin hyvä haltijatar, hyvä henki, joka puhuttelee minää kiltisti, hyvin, kannustavin sanoin ja kannattelee positiivisella voimalla eteenpäin. ”Sinä onnistut tässä, sinä pärjäät, sinä jaksat, pystyt tähän!”
Elämäntilanne määrittelee sen, kannammeko peikon mustia ajatuksia vai haltijattaren hyviä kimallepölyä sisältäviä unelmia. On myös osittain luonteenpiirrettä, olemmeko taipuvaisia hyviin vai huonoihin ajatuksiin, kun tulee joku uusi tilanne eteen. Tilanteet voi vaihdella. Saamme nauttia itsetunnon kohottamasta ajatustulvasta tai itsetuntoa kolhaistaan ja ajatukset vaipuvat synkkyyteen. Optimismi ja pessimisti meissä vaihtelee. Joskus päivittäin. Tiedät mitä tarkoitan.
Masentuneella ympäristön nousut tai laskut eivät muuta asioita. Peikko on vain paha. Se peikko voi olla jopa pahempi, kuin koskaan aiemmin masentuneen kokema takaraivon peikko.
Älä tule paha peikko, tule hyvä peikko
Mutta. Aina on mutta. AINA! Meillä on toisemme. Toiset ihmiset. Apu, ulkopuolinen tai oman perheen sisäinen, jos peikko kasvaa tai saa ylivallan. Peikon yliotteesta on mahdollisuus päästä pois. Oli se sitten osittain hallitseva, masentuneen huutoraivoava tai silloin tällöin mielen mustaksi saava peikko, siitä on mahdollisuus päästä eroon. Ehkä, ehkä siitä olisi mahdollista saada muutettua jopa hyvä haltijatar.
Muistatko lapsuudesta hiekkakakkua tehdessä lausutun lorun; ”älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!”. Olisipa asiat niin helppoja, koputella hiekkalapiolla ja tulisi hyvä mieli. Mutta niin. Tavallaanhan meillä onkin oma hiekkalapio: käsi. Taputtaa toista olkapäälle, jotta toiselle tulisi parempi mieli. Ja sehän auttaakin -ainakin hetkellisesti, tosin riippuu mistä se peikko oli alunperin alkanut kuiskailla. Mutta on meillä toinenkin keino, voimakkaampi, kuin hiekkalapio, meillä on ämpäri. Mieti, kun olet oikein alamaissa, itsetunto on saanut kolhun, peikko kuiskailee, mellastaa ja ystävä tai vanhempi tulee ja halataruttaa oikein kunnolla. Sanoo ehkä jotain kannustavaa. Tai, vaikkei sanottaisikaan mitään, se halaus tai olalle taputus siinä pienessä mustan pilven alla kökötyksessä voi auttaa pääsemään siitä pois, auttaa sen askeleen ulos sadepilven alta. Masentunut, hän on jatkuvasti sadepilvessä. Kun saa halauksen, se toimii hetkellisenä sateenvarjona, mutta askeltakaan ei oteta, eikä sadepilvi katoa, sateenvarjo vain lähtee päältä, kun halaus loppuu. Siitä syystä on hyvä -myös ympäristön huomioida, tiedostaa, onko kyse yksittäisestä kuiskailevasta peikosta vai masennuksen huutavasta raivopeikosta. Molempiin auttaa hetkellisesti ämpäri ja lapio. Eli, älä tule paha peikko, tule hyvä peikko!
Tiedostamaton peikko näkyväksi
Kannamme sisällämme kaikkea kokemaamme ja näkemäämme. Se, miten meitä on puhuteltu, miten meille on puhuttu, määrittelee myös sisäistä ääntämme. Onko meille lapsena vain huudettu, onko puhuttu lempeästi. Kaikki on linkitetty toisiinsa. Olet mitä olet, kokonaisuus, yhtään mitään poistamatta, pyyhkimättä. Ne on kaikki siellä. Niin hyvät, kuin pahat. Ajatuksen voimaa, peikon mahtavuutta voi harjoittaa. Elämään ottaa positiivisen näkökulman, vaikka se tuntuisi kuinka tyhmältä, typerältä tai mitäänsanomattomalta. Ajatuksen voima on niin mahtava, että pikku hiljaa asioiden positiiviseksi muuttamisella on niin iso vaikutus, että se alkaa tulla luonnostaan. Mitä jos.
Ajatuksen voima.
Minä onnistun. Minä pystyn tähän. Taivas on sininen. Tänään ei sada. Tänään sataa vettä, mutta se on hyväksi luonnolle. Hengitän.